Veeti-kuutti nauttii elämästä

Veeti-kuutti ja emo-Liisa vierailevat ahkerasti kouluissa, mutta pääsevät välillä parhaisiin maisemiinsa Saimaan rannalle. Kuva Kaarina Tiainen.

Lapsiasiavaltuutetun maskotti Sisu-kissa kiertelee kouluilla kertomassa lapsen oikeuksista. Se ei ole kuitenkaan ainut kouluja kiertelevä eläinhahmo. Suomen Luonnonsuojeluliiton Veeti-kuutti vierailee kouluilla myös tärkeää asiaa kertomassa.

Minkä ikäinen olet? Miten tulit mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaan?

Olen syntynyt keväällä 2009, joten nyt olen vajaan vuoden ikäinen, mikä ihmisen iässä tarkoittaisi teini-ikää. En ole vielä aikuinen, mutta ei minulla enää vauvankarvaakaan ole! Äitini on jo vieroittanut minut, eli minun pitää selviytyä aivan itse.

Kaarina Tiainen Suomen luonnonsuojeluliitosta pyysi minua apuun, koska monessa koulussa haluttiin tietää enemmän saimaannorpista. En epäröinyt hetkeäkään, sillä ihmisten on hyvä jo lapsina oppia suojelemaan luontoa.

Millainen olet luonteeltasi?

Olen aika utelias ja hyväntuulinen. Vietän suurimman osan ajasta veden alla, missä liikkumiseni on niin sulavaa, ettet ehkä uskokaan. Jään pinnalla kun liikun aika kömpelösti. Nousen mielelläni vedenpinnalle ilmaa nuuhkimaan ja alkukesästä nautin kovasti kivien päällä kellottelusta. Jos olet souturetkellä, et ehkä huomaa minua, koska minulla on niin hyvä, kiehkurainen ja kiven pintaa muistuttava suojaväritys.

Olen myös vähän ilkikurinen. Saatan napata lähelle tulleen vesilinnun jalan hampaisiini ja vähän heilutella lintua, mutta en minä pahalla. Päästän kohta irti ja lintu saa lentää takaisin taivaalle. Syötäväkseni haluan vain kalaa.

Sinusta saattaa tuntua omituiselta, että teini-ikäinen ei enää asu vanhempiensa kanssa, mutta norpille se on normaalia. Äiti vieroitti minut, kun olin kahden kuukauden ikäinen ja sen jälkeen olen saanut huolehtia itse itsestäni. Niinpä olen oppinut viihtymään omassa seurassani, olen vähän sellainen erakko.

Miten selviydyt talvesta?

Ei se ole ongelma laisinkaan! Nautin kylmästä, lumesta ja jäästä, koska loppukesästä olen syönyt niin paljon kalaa, että minusta on tullut aika pulska. Nahkani alla on paksu traani- eli rasvakerros, joka pitää minut lämpimänä kylmässä vedessä ja pakkasessa. Teen pitkiä sukelluksia jään alla, sillä pystyn olemaan hengittämättä useita minuutteja. Kaiverran jään pintaan hengitysaukkoja, joissa käyn näyttämässä nenääni vähän väliä.

Jotkut väittävät, että olen fiksumpi kuin serkkuni laatokannorppa ja itämerennorppa, minulla nimittäin on suuremmat aivot kuin niillä. No, täytyy myöntää, että ehkä ihan jokainen ei osaisi suunnistaa yhtä vaivattomasti kuin minä. Suunnistan pitkillä matkoillani Saimaan sokkeloisessa vesistössä jään alla hengitysaukolta toiselle ja palaan aina lopulta vähän isomman kulkuavannon kautta talvipesälleni. Talvipesän teen saaren rannassa olevaan lumikinokseen jään päälle. Kaiverran kinokseen luolan, jossa on mukavaa viettää kovimmat pakkasajat. Luola kovettuu aika kestäväksi - siellä on mukavan suojaisaa lepäillä sukeltelun lomassa.

Mitä aiot tehdä tulevaisuudessa?

Jos hyvin käy, sinäkin saatat joskus nähdä saimaannorpan oikeassa elinympäristössään Saimaalla. Kuva Eero Korhola.

No ainakin syödä runsaasti kalaa...! Ja sukellella! Odotan kovasti touko-kesäkuuta, sillä silloin on jokavuotinen karvanvaihtoaikani. Nousen kiville kuivattelemaan ja rapsuttelemaan vanhaa karvaa pois.

Nuoruuteni päättyy vasta 4–7-vuotiaana, kun tulen lisääntymisikäiseksi eli aikuiseksi. Kevättalvisin parittelen naarasnorpan kanssa, joka saa poikasen seuraavana talvena. Jos hyvin käy, elän yli 20-vuotiaaksi.

Mitä lapset voivat tehdä, että saimaannorpat eivät vähentyisi?

Meitä saimaannorppia on vain noin 260.

Oletko Saimaan vesistöjen lähellä helmi-, maalis- tai huhtikuussa?
Jos olet, niin muista, että silloin siellä ei pidä hiihdellä tai muuten kulkea luotojen ja saarien rantojen lähellä. Rannan lumipesän kätköissä saattaa lepäillä norppaemo pienen kuuttinsa kanssa. Jos menet liian lähelle, emo häiriintyy ja saattaa jopa hylätä poikasensa ja silloin poikanen kuolee.

On myös tärkeää, että norppa-alueella ei kalasteta verkoilla. Moni norppa nimittäin tarttuu verkkoon ja kuolee. Kalastaa voi myös onkimalla, virvelöimällä tai katiskojen avulla. Silloin saimaannorpat eivät joudu vaaraan.

Lue Veeti-Kuutin tarina TÄÄLTÄ ja
katso video saimaannorpan kuutin elämän ensihetkistä TÄÄLTÄ.