Vanhan ajan koulupäivä on elämys!

Lapset istuvat pirtinpöydän ääressä mekoissa ja riihipaidoissa. He piirtävät keskittyneinä rihvelikynällä kaunokirjaimia pieneen rihvelitauluun edessään. Nutturapäinen opettajatar kulkee lasten joukossa ja tarkastaa työn jälkeä. Karttakeppi kädessään hän passittaa levottoman pojan nurkkaan häpeämään… Olemmeko Seitsemän veljeksen lukkarinkoulussa?

Emme ole lukkarinkoulussa vaan Nuorisokeskus Anjalan alueelle siirretyssä Regina-koulun koulumestarin talossa. Menossa on Vanhan ajan koulupäivä -ohjelma. Eskolanmäen koulun 6-luokkalaiset Kouvolasta eläytyvät kahden tunnin aikana kiertokoulun arkeen 1880-luvun Anjalassa. Opettajatar laittaa oppilaat lukemaan vanhan ajan aapista ja sanomalehteä, kirjoittamaan kirjaimia ja opettaa 1880-luvulla Suomeen tullutta metrijärjestelmää.

Mitä mieltä lapset olivat vanhan ajan koulupäivästä?

”Kirjoitus ja matematiikka olivat kivoja,” vastaa moni. Samoin välitunnilla leikityt ulkoleikit saivat suuren suosion. Sallan mielestä vanhan ajan aakkoset olivat vaikeimpia ja ulkoleikit hauskimpia.
”Täällä on tunnelmallista. Kirjoitus oli omituista ennen vanhaan,” sanovat Alisa ja Onna. ”Oli kivaa nauraa, kun toiset joutuivat nurkkaan, mutta kirjoittaminen oli vaikeaa,” sanoo Jalmari.
”Miksei Suomessa ole koulupukuja?” pohtivat tytöt. Samanlaiset kouluvaatteet helpottaisivat monen pukeutumisongelmia aamulla.

Entä kumpi koulu on parempi, nykypäivän vai vanhan ajan koulu?

”Vanhan ajan koulu!”vastaavat lapset. ”Oletteko aivan varmoja? Vanhan ajan koulussa koulupäivä kesti 12 tuntia ja opettaja saattoi lyödä kepillä.” Lapset ovat hetken hiljaa. Kyllä nykyajan koulussakin taitaa olla puolensa.

Vielä yksi kysymys: Kumpi koulu on ympäristölle ystävällisempi, nykypäivän vai vanhan ajan koulu?

Tästä lapset ovat kaikki samaa mieltä: ”Vanhan ajan koulu!” Miksi? ”Kun on puulämmitys ja kynttilät eikä sähköä ollenkaan,” sanoo joku. ”Eikä käytetä paperia vaan kaikki kirjoitetaan hiekkaan tai rihvelitauluille,” keksii toinen. Nykyajan koululla voisi siis olla myös paljon opittavaa vanhoista ajoista.