Muru-koira sai uuden kodin

– Suvilla oli kauhee koirakuume, kertoo Jami.
Jo viiden vuoden ajan Suvi oli lukenut kaikki löytämänsä koirakirjat. Hän luki niitä myös ääneen Jamille silloin, kun pikkuveli ei vielä osannut itse lukea.
Vappuna 2009 he menivät vanhempiensa kanssa katsomaan coton de tuléar -koirapentueeseen kuuluvaa Muru-koiraa.
– Muru oli silloin suunnilleen Jamin kengän kokoinen, Suvi muistaa.
– Ja se nukahti mun syliin. Ja sitten kun oltiin lähdössä, sen emo olisi halunnut lähteä meidän mukaan, Jami kertoo.
– Se oli vaan niin utelias. Tämä rotu on tosi sosiaalinen ja ihmisystävällinen, Suvi kertoo.

Uuteen kotiin rauhallisesti

Kaksi viikkoa myöhemmin Muru haettiin pysyvästi uuteen kotiinsa Suvin, Jamin ja heidän äitinsä ja isänsä luo. Sille haluttiin antaa hyvä olo alusta alkaen.
– On tärkeää tietää, miten eläintä hoidetaan, kun sellaisen ottaa, Suvi korostaa.
– Ensin laitettiin vettä astiaan juotavaksi ja annettiin sen olla tässä pihassa. Sitten se otettiin sisälle ja annettiin sen rauhassa tutustua taloon ja meihin. Ja jos se nukkui, sitä ei häiritty, Suvi kertoo.
Nyt Muru on ollut heidän perheenjäsenensä jo yli vuoden ajan. Koira on laumaeläin, joka tarvitsee arvojärjestyksen. Suvin mukaan Muru pitää tärkeimpänä johtajanaan isää.
– Minä olen varmaan Murunkin mielestä perheen pienin, mutta kyllä se minuakin tottelee, Jami arvelee.
Murusta on paljon seuraa. Sen kanssa käydään lenkillä joka päivä ja pienemmillä ulkolenkeillä useamman kerran päivässä. Kotosalla se nauttii olostaan, päivystää nojatuolissa ja toimii "ovikellona" ilmoittamalla vieraiden tulosta. Kyläillessä Muru otetaan mukaan, jos se isäntäväelle sopii.
– Usein se hellyttää sellaistenkin sydämet, jotka aiemmin eivät ole koirista oikein piitanneet, kertoo Suvin ja Jamin äiti Leena.

Gerbiilit ovat toimeliaita

Suvin ja Jamin kotona asuvat myös gerbiilit Nappe, Sade ja Sumu, jotka elävät aitauksessa yhden huoneen kulmauksessa.
– Nappe on kaikkein rohkein, Suvi kertoo.
Gerbiilit ovat todella vilkkaita ja nopeita. Ne valvovat ja nukkuvat vuoronperään, vilistelevät lasisesta terraario-laatikosta purun seasta laskeutumistorvea pitkin lattialle, mistä heillä on vapaa pääsy leikkivälineitä sisältävään virikehäkkiin. Niiden puuhia on hauska seurata.

Eläimet oikeastaan täyttävät Suvin elämän, sillä hän harrastaa myös ratsastusta. Silti aikaa löytyy myös partiolle ja viulun soitolle. Jamin tärkein harrastus on jalkapallo.