Tervehdys rakas reissaripäivikseni!

Lähdin reilut kolme viikkoa sitten reissuun Iittiin Haapa-Kimolan koululle. Iitti sijaitsee Etelä-Suomessa kahden kaupungin Lahden ja Kouvolan välissä. Haapa-Kimolan koulu on Iitin eteläisessä osassa Maakansassa. Olipa mukava päästä pois matkalaukusta ja tavata 43 iloista koululaista ja heidän kuusi aikuista ohjaajaansa. Minut otettiin tosi lämpimästi vastaan ja tunsin oloni turvalliseksi. Odotin innolla, mitä kaikkea tapahtuisi vierailuni aikana.

Koululaiset olivat kutsuneet minut mukaansa heidän leirikouluunsa. Leirikoulu pidettiin
18. -21.4. Rautalammilla Elämysten ja ystävyyden kartanossa. Olipa se huima seikkailumatka minulle! Leirikoulussa sain osallistua moneen erilaiseen ohjelmaan. Harjasin islanninhevosia ja sain ratsastaakin. Onneksi Heikki otti minut huostaansa ratsastuksen ajaksi, muuten olisin pelännyt vallan hurjasti. Kirkkoveneellä en päässyt soutamaan, koska minulla ei ollut pelastusliivejä. Oli hienoa nähdä, miten mainiosti pienet ja isot, aikuiset ja lapset ja arat ja rohkeat sekä hiljaiset että riehakkaat osasivat toimia yhdessä. Heistä kaikista näkyi, kuinka hauskaa on olla yhdessä.

Yhtenä leirikouluiltana kerroin koko porukalle lasten oikeuksista. Lapset ja aikuiset sekaryhmissä pohtivat, mitä ottaisivat mukaansa leirikoulumatkalaukkuun. Ryhmät harjoittelivat asioista päättämisestä toisten näkemykset huomioiden. Leirikoulu oli kyllä ikimuistoinen kokemus kaikille. On meillä nyt asioita, joita muistella mummona ja pappana.

Palatessamme leirikoulusta kaikki olivat väsyneitä mutta onnellisia.

Hiipiessäni koulussa ja sen piha-alueella löysin monia mukavia asioita ja muutamia vähemmän mukavia, tai oikeastaan vähän vaarallisiakin juttuja. Sisätiloissa oli esillä paljon lasten töitä ja vihreän lipun raadin seinäke. Oppilaat saavat siis vaikuttaa koulun asioihin. He muuten arvostavat luontoakin – siis myös minua. Se tuntuukin minusta tosi hyvältä.

Piha-alueella huomasin lasten keinuvan, leikkivän maitolaiturilla, juoksevan kukkulalla, loikoilevan pihakeinussa tai hoitavan keppihevosiaan.

Harmikseni huomasin pihalla myös hyötyjätekeräyspisteen ja tassuni osui melkein lasinsirpaleisiin. Hyvä, että jätteitä kerätään, mutta tuollainen piste on lasten turvallisuuden kannalta kyseenalainen. Ehdotinkin, että Hyötis-piste siirrettäisiin muualle.

Kyllä minua pelotti hiiviskellä pihalla, kun iso linja-auto ja koulutaksi porhalsivat pihaan. Onneksi mitään ei ole vielä sattunut. Naukaisin kyllä mielipiteeni tästäkin asiasta.

Kierrellessäni kylän raittia näin kauniita vanhanaikaisia maisemia ja rakennuksia. Iitin kuntakeskuksessa huomioni kiintyi kirjastorakennukseen. Sieltä monet lapset lainaavat luettavaa. Hienoa, että koululla käy kirjastoautokin! Oppilaat voivat lukea tarinoita kaukaisesta sukulaisestani Pekka Töpöhännästä.

Vierailuni sujui jouhevasti ja aika kului nopeasti. Oli mukava omin silmin nähdä, kuinka moni asia oli mukavalla mallilla. Muutamia asioita löytyi, joihin toivoisin koko koulun väen ja vanhempien kiinnittävän huomiota. Niistä nau’uinkin heille monta kertaa.

Olin tosi iloinen, kun kierrellessäni koulua viimeistä kertaa, huomasin koulun seinällä lasten oikeudet, joissa jokaisessa oli minun kuvani. Uskon, että lapset muistavat ne ja kertovat niistä kotonakin. Muistutinkin vielä oppilaille, että kaikilla on tässä maailmassa oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia, niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Pitääköhän se paikkansa, että reissussa rähjääntyy? Tassuni ja paitani ovat ainakin tummuneet!

PS.

Terveiset Sisu-kissan ystäviltä Haapa-Kimolasta

---

Katso lisää alanapeista, mitä oppilaat pitivät hyvinä asioina koulussa ja missä on vielä kehittämisen varaa.