Sisun sivut

Minkä ikäinen olet? Miten tulit mukaan Lapsiasiavaltuutetun toimiston toimintaan – keksitkö itse vai keksittiinkö sinut?

Täytän tänä syksynä kaksi vuotta. Olen kuullut jostain, että kissa 2-vuotiaana on ihmisten vuosissa 24-vuotias. En ole siis enää ihan pentu. Tulin töihin Lapsiasiavaltuutetun toimistoon lasten toivomuksesta, eli voisi sanoa, että lapset keksivät minut!

Millainen olet luonteeltasi? Miten kissaystäväsi kuvailisivat sinua?

Lapset sanovat usein, että olen söpö ja lutunen. Noo, ehkä olen sitäkin, mutta kissaystävät pitävät minua enemmän aikamoisena vekkulina. Näytän kiltiltä ja rauhalliselta, mutta keksin usein pieniä jekkuja, joista tulee muillekin hyvä mieli. Olen myös tosi kiinnostunut asioista – jotkut sanovat uteliaaksikin. Ja minulla on aika vilkas mielikuvitus, tykkään kertoa ja kuunnella tarinoita ja keksiä seikkailuja yhdessä lasten kanssa.

Jaksat edistää lasten oikeuksia hyvin monissa eri paikoissa, tavata lapsia eri puolilta Suomea ja auttaa heitä tuomaan esiin heille tärkeitä asioita. Olet mukana Lasten sivuilla erilaisissa keskusteluissa, tehtävissä ja rohkaiset omalla esimerkilläsi muitakin ilmaisemaan aktiivisesti omia näkemyksiä lasten hyvinvoinnista. Mistä saat energiaa kaikkeen hyvään, mitä teet?

Olipa vaikea kysymys! Tosin vastaus on oikeastaan ihan yksinkertainen: lapsista! Lasten tapaaminen ja tärkeiden asioiden pohtiminen heidän kanssaan on ihan mielettömän hienoa. Tietysti on tärkeää myös nukkua riittävästi, syödä terveellisesti ja ulkoilla paljon. Koulukiertueellani käynkin paljon ulkona lasten kanssa, katsokaa vaikka kiertueen valokuvista Lasten sivuilta.

Millaisen käsityksen olet saanut suomalaisten koululaisten arkielämästä, kun olet vieraillut heidän luonaan Fiskarsissa, Nilsiässä, Tervolassa ja Äänekoskella?

HMMM… Suomalaisten koululaisten elämä näyttää aika mukavalta. Suurin osa lapsista tykkää käydä koulussa ja melkein kaikilla on hyviä kavereita. Myös tapaamani opettajat ovat olleet tosi kivoja, lastenkin mielestä. Olen kuitenkin nähnyt myös joitakin lapsia, joilla ei ole kavereita ja jotka ovat siksi vähän surullisia. Ja jotkut lapset ovat kertoneet minulle, että he haluaisivat olla paljon enemmän omien vanhempiensa kanssa mutta vanhemmilla on aina niin kiire. Kouluissa olemme lisäksi huomanneet lasten kanssa, että joitakin lapsille tosi tärkeitä asioita on vähän vinksallaan, siis epäkunnossa tai huonosti suunniteltu, koska aikuiset eivät niitä huomaa eivätkä hoksaa kysyä lapsilta. Siksi aikuisten pitäisikin kuunnella lapsia ja keksiä erilaisia mahdollisuuksia, miten lapset ihan omassa arkielämässään voisivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin.

Kerro jokin mieleen jäänyt muisto näiltä matkoilta?

Minulla on paljon tosi hienoja muistoja matkoiltani. Louen koulussa Tervolassa pelasin lasten kanssa koripalloa liikuntasalissa, ja pelin tiimellyksessä kävi niin, että joku lapsista heittikin minut koriin pallon sijaan! Siitä saimme kaikki tosi makeat naurut ja lapset ottivat kuvankin.

Lasten Sivuilla on sinusta monta kuvaa, joiden perusteella voi arvata, että sinulla on paljon sanottavaa. Mitä haluaisit sanoa suomalaisille aikuisille lasten oikeuksista? Entä lapsille?

Haluaisin sanoa suomalaisille aikuisille vaikka mitä lasten oikeuksista, koska aikuiset ajattelevat usein, että lapset ovat vasta kasvamassa aikuisiksi, joten heillä ei ole mitään sellaisia oikeuksia, jotka aikuisilla on. Se ei kuitenkaan pidä ollenkaan paikkaansa! Lapsilla on melkein kaikki samat oikeudet kuin aikuisillakin ja lisäksi aivan erityisiä lapsen oikeuksia. Erityisesti haluan aikuisten tietävän – ja myös muistavan ihan joka päivä – että lapsilla on oikeus kertoa mielipiteensä asioista, jotka koskevat heitä, ja aikuisilla on velvollisuus kuunnella, mitä lapset sanovat. Toisaalta joskus aikuiset unohtavat, että lapsella on oikeus olla lapsi! Lasten ei siis tarvitse kantaa aikuisten vastuuta ja murheita, vaan aikuisten pitää huolehtia, että lapset saavat leikkiä, levätä ja oppia asioita rauhassa omaan tahtiinsa. Oikeastaan lapsille haluan kertoa nämä samat asiat: lapset saavat sanoa, mitä ajattelevat asioista, mutta kenenkään lapsen ei tarvitse alkaa huolehtia sellaisista tehtävistä, jotka kuuluvat aikuisille.

Koululaiset tykkäävät sinusta, koska olet söpö ja kiva. Moni lapsi olisi halunnut sinut mukaan kotiinsa ja näyttää sinulle tärkeitä asioita, eläimiä, perheenjäseniään ja paikkojaan. Olisitko halunnut mennä vai riittikö sinulle "hengessä mukana oleminen" eli se, että lapset piirsivät sinulle kuvia ja kirjoittivat terveisiä? Ikävöitkö uusia ystäviäsi reissujen jälkeen, mikä auttaa ikävään?

Totta kai olisin halunnut nähdä lasten koteja ja muita tärkeitä paikkoja ja asioita – sanoinhan alussa, että olen utelias ja kiinnostunut kaikesta. Toisaalta lapset ovat piirtäneet näistä asioista niin hienoja kuvia ja minulla on tosiaan hyvä mielikuvitus, joten olen ollut hyvin tyytyväinen reissuihini, vaikken ole joka paikkaan päässytkään. Esimerkiksi Louen koulussa Eero olisi halunnut näyttää minulle traktorin ja olisihan se ollut hienoa nähdä, mutta enpä ole aiemmin nähnyt niin komeaa kuvaa traktorista kuin se, jonka Eero minulle piirsi. Lasten ottamat valokuvat ovat minulle tosi tärkeitä, koska tietysti minulla on ikävä uusia ystäviäni. Valokuvia katsomalla muistan heti kaikki mukavat jutut, joita tehtiin yhdessä, ja siitä tulee hyvä mieli, vaikka onkin vähän ikävä. Joskus lapset kirjoittavat minulle kirjeitäkin, ja ne ovat myös loistavaa lääkettä ikävään.

Haastattelu tehtiin syksyllä 2009.